Maailmanpyörässä suudellaan. Hän kävelee pikkusiskonsa käsi kädessään hattarakojulta suihkulähteelle istumaan. Pikkusisko ei ole tivolin ainoa potilas mutta hänen sateenkaarensa loistaa kirkkaimmin. Likainen ikkuna heijastaa metsän joka piirretään umpeen myöhemmin. Lapset kokoontuvat sateeseen ja leikki alkaa, toivolla on yhtä monta kenkää kuin jalkaa. Kuuro päättyy melkein salaa, pikkuinen räpiköi ja halaa. Pikkusisko pyytää, nimeä minut kuten olet nähnyt. Hän kuvailee pikkulinnun, just näin on just hyvä just nyt. Tuuli kantaa illan viileyttä reppuselässään, he nousevat kävelemään. Kun he ohittavat vesiputouksen ja lähestyvät satamaa, pikkusisko sanoo että kummitukset on tehty lakanoista ja enkelit höyhenistä mutta muuten ne ovat melkein samaa.

Se että olimme kerran kauniita
ei merkitse mitään

ei luotiakaan osteta luodin itsensä takia
vaan koska mitä sillä saa

Rantaan ajautuu avioerolapsen lippalakki

Taivaan on parempi olla jotain kelvollista
jospa sitä ei olisi haaveiltu loppuun
muuta hänellä ei ole sanottavanaan

Kiville on kerääntynyt korttitalonrakentajia
keskustelun askel on raskas

Avioeroäiti luhistuu laiturille
eivätkä hyvätkään miehet osaa tehdä mitään

Minne kääntäisin pääni
en voi katsoa äidin epätoivoa
ja aivan kuin ulapalla näkisin jotakin
mihin en ole valmis

Ajatteletko sinä salaa siellä
hän kysyy

Vasta korttia ostaessa pääsi itku